Lähteiltä. Kirjoituksia hymnologiasta ja liturgiikasta. Skrifter om hymnologi och liturgik. 2. vsk, nro 7.
Sirkku Rintamäki
Oxfordin lähellä Cuddesdonin kylässä sijaitsevassa Ripon Collegessa pidettiin 5.–8.8.2025 järjestyksessään kahdeksas Christian Congregational Music -konferenssi. Eri kristittyjen kirkkojen musiikkiin ja siihen liittyvien ajankohtaisten kysymysten äärelle kokoontui noin 70 tutkijaa kaikilta mantereilta. Osaan ohjelmasta saattoi osallistua myös etäyhteydellä. Ohjelma koostui yli 60 esitelmästä ja erilaisista keskustelutilaisuuksista, joissa useampi tutkija avasi käsiteltävää teemaa. Konferenssin yhteydessä pidettiin myös kirjan ”Amazing Grace at 250 Global Heritage and Contested Legacies” (toim. Martin V. Clarke ja Gareth Atkins) julkistustilaisuus sekä esiteltiin ja ideoitiin yhdessä tulevaisuuden julkaisutoimintaa. Tämän vuoden erityisiä teemoja olivat muun muassa musiikin kehollisuus (embodiment) hengellisen musiikin kontekstissa, nostalgia ja kuulumisen tunne tutun kirkkomusiikillisen äänimaiseman kautta erityisesti tilanteissa, joissa yhteys alkuperäiseen kirkkoon on katkennut esimerkiksi siirtolaisuuden vuoksi, sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus kirkkojen musiikin kentällä liittyen esimerkiksi kolonialismin jälkiin ja naisten sekä erilaisten vähemmistöjen oikeuksiin.
”To sing to each other is to belong to each other”, totesi yksi pääesitelmöitsijöistä, egyptiläistaustainen kanadalaisen Carletonin yliopiston professori Carolyn Ramzy. Hän kertoi internetissä toimivista jumalanpalvelus- ja keskusteluyhteisöistä, jotka edistävät alkuperäisessä koptikirkossaan esimerkiksi sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi väheksyntää tai torjuntaa kokeneiden ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja voimaantumista. Osana American Religious Sounds -projektia toteutettu ”Coptic Women Sing Too” antaa äänen koptilaistaustaisille naisille ja tytöille, jotka ovat videoineet omaa liturgista lauluaan. Kirkon liturgiassa vain miesääni on sallittu.
Jamaikalais-englantilainen Winchesterin yliopiston professori ja dokumenttielokuvaohjaaja Robert Beckford kysyi gospelmusiikin dekolonisaatiota käsittelevässä esitelmässään: Mistä asioita voidaan laulaa ja missä? Mikä tulee kenties liian lähelle ja on käytettävä metaforia? Entä mikä on liian poliittista ollakseen virsi?
Yhdysvaltalainen säveltäjä ja kristillistä musiikkia julkaisevan GIA Publicationsin varapuheenjohtaja Kate Williams pohti ohjelman viimeisessä pääesitelmässä ”What If He Did It?” musiikin julkaisijan ja jokaisen musiikkia esittävän moraalista ja eettistä vastuuta. Angloamerikkalaisessa maailmassa tunnettuun ja paljon esitettyyn kristillisen musiikin säveltäjään kohdistetut syytteet seksuaalisesta häirinnästä herättävät kysymyksen siitä, onko oikein edelleen julkaista, ostaa, esittää ja mainostaa hänen sävellyksiään. Williams lähestyi aihetta uhrien kirjoitusten ja kokemusten kautta kysyen: Mitä jos kirkossa laulettava ja koettava musiikki tuokin kokemuspintaan hyväksikäytön kokemukset? Voiko kyseistä musiikkia toteuttaa uuden tiedon valossa erottaen teoksen ja sen luoneen henkilön toiminnan? Vaikka esittäjät kokisivatkin tämän joissain tilanteissa mahdolliseksi, voi kuulijoiden joukossa olla heitä, joille asia on omakohtainen ja vanhoja traumoja aktivoiva.
Korealainen Deborah Hyun Hee Park esitteli lamentaatiota (valituslaulu, valitusvirsi) mahdollisuutena käsitellä kärsimystä kristillisessä jumalanpalveluskontekstissa Raamatun Psalmien esikuvan mukaisesti. Hänen säveltämiään virsiä on hyväksytty korealaiseen virsikirjaan, kun taas niitä ”rohkeammat” lamentaatiot eivät olleet tulleet valituksi. Seurakuntalaisten palautteen mukaan ne olisivat kuitenkin tärkeitä, niitä halutaan laulaa. Hyun Hee Park mainitsi esimerkkinä työnsä teologisesta viitekehyksestä Dorothee Söllen kärsimyksen asemat (phrases of suffering): 1. mykkyys, 2. valitus, lamentaatio, 3. muutos, transformaatio. Kärsimys ei siis ole vain passiivista, vaan lamentaation – laulun, itkun, protestoimisen – kautta voi avautua tie kohti oikeudenmukaisuutta ja paranemista. Lamentaatio voi toimia henkilökohtaisen ulottuvuuden lisäksi myös solidaarisuuden osoituksena maailmassa eri tavoin kärsiville ihmisille ja luomakunnalle.
Konferenssin pohjoismainen anti sisälsi Helen Rossilin, Samuli Korkalaisen ja Sofija Lazić Pedersenin esitelmät otsikon ”Female Empowerment and Christian Musicking in Nordic Communities throughout Three Centuries” alla. Helen Rossil kertoi tanskalaisten naisten vahvasta roolista virsilaulussa ja herätysliikkeissä 1800-luvulla. Samuli Korkalaisen esitelmä käsitteli pappien vaimojen roolia jumalanpalvelusmusiikin johtajina Amerikan ja Kanadan siirtolaisyhteisöissä vuosina 1890–1962. Sofija Lazić Pedersen pohti ruotsalaisessa kontekstissa ajankohtaista keskustelua tasa-arvonäkemysten ja ruotsalaisessa kirkkohääkulttuurissa yleistyneen morsiamen saattamisen välillä. David Scott Hamnes kertoi pohjoissaamelaisesta koraalikirjasta ja sen kytkeytymisestä saamelaisten identiteetin vahvistumiseen ja kirkon sovintoprosessiin Norjassa. Anna Pulli-Huomo esitteli kanssatutkimuksen mahdollisuuksia jumalanpalveluksen musiikin tutkimuksessa otsikolla ”Parishioners and organists as co-researchers of worship music”. Sirkku Rintamäki piti interaktiivisen workshopin, jossa kokeiltiin uudenlaisia virren toteuttamisen tapoja ja tutustuttiin villivirren käsitteeseen sekä vuonna 2024 julkaistun Global Songbook -virsikokoelman materiaaleihin.
Christian Congregational Music -konferenssi tarjoaa laajan näköalapaikan globaalisti eri kristillisten kirkkojen musiikillisiin käytänteisiin ja ajankohtaisiin kysymyksiin. Tuntuikin tärkeältä, että pohjoismainen luterilainen näkökulma myös täysiaikaisine, palkattuine kirkkomuusikkoineen oli esillä. Kirkkomusiikin taiteellisen tutkimuksen osalta saatoimme myös kertoa suomalaisesta kouluttautumismahdollisuudesta, mikä on globaalisti ainutlaatuista. Seuraavan kerran konferenssi järjestetään Ripon Collegessa heinäkuussa 2027.
Sirkku Rintamäki on musiikin tohtori (kirkkomusiikin taiteellinen tohtorintutkinto) ja Kannelmäen seurakunnan kanttori.
Kuvassa Pohjoismainen delegaatio Oxfordissa, vasemmalta alkaen: Helen Rossil (Tanska), Samuli Korkalainen, David Scott-Hamnes (Norja), Sofija Lazic-Pedersen (Ruotsi), Sirkku Rintamäki ja Anna Pulli-Huomo. Kuva: David Scott Hamnes.