Lähteiltä. Kirjoituksia hymnologiasta ja liturgiikasta. Skrifter om hymnologi och liturgik. 2. vsk, nro 5.
Mirkkalea Konttila
Mitä ja miten virsiä lauletaan tulevaisuuden kirkossa? Kenen tehtävä on huolehtia virsikasvatuksesta? Milloin virsikasvatus tulisi aloittaa ja mistä tämän päivän lapset saavat virsikokemuksensa? Näitä pohtiessani koen huolta virsiperinteen hiipumisesta. Virsiä tunnetaan ja lauletaan yhä vähemmän. Kuitenkin erityisesti vanhusten kanssa työskennellessäni olen kokenut, kuinka lapsuudessa opitut virret nostavat muistoja mieleen, lohduttavat ja rauhoittavat elämän vaikeissa tilanteissa.
Laulut kuuluvat kaikille! -tutkimuksessani olen kehittänyt ja testannut keinoja osallistaa lapsiperheet laulamaan. Tuottamassani musiikillisessa perhetoiminnassa keskeistä on ollut lauluinnostuksen ja -rohkeuden vahvistaminen sekä lauluperinteen siirtäminen tuleville sukupolville. Sibelius-Akatemiaan tekemäni tutkimuksen keskiössä ovat taaperoikäisille säveltämäni, sovittamani ja sanoittamani lapsen ikätason huomioivat leikkilaulut. Tutkimuksen aineisto on tuotettu evankelisluterilaisen kirkon Pietarsaaren suomalaisen seurakunnan lapsi- ja perhetyössä.
Laulun lähteillä
Yhdessä laulaminen on sosiaalista vuorovaikutusta. Yhteislaulu luo läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden laulajien kanssa. Laulaminen parhaimmillaan vahvistaa vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta, ja perhetoiminnassa eri perheiden välinen yhteys tiivistyy. Laulettaessa kristillinen kulttuuritraditio ja virsilauluperinne siirtyvät sukupolvelta toiselle ja näin laulu toimii tärkeänä viestinä läpi elinkaaren.
Jo vastasyntyneelle lapselle on mieluista kuulla oman vanhemman ääntä ja laulua. Vanhemman tyynnyttelevä hoivaääntely ja pienet hyräilyt rauhoittavat lasta. Luontaisesti vauvat alkavat jokeltelulla matkimaan hoivaajaansa, ja siinä on hyvä pohja laulamiselle. Laulaminen ja leikki on osa lapsen minäkuvan rakentamista, ja tähän on helppo vastata laulamalla. Tällä on myös myönteinen vaikutus puheen oppimiselle.
Lapsen tärkein malli oppimiselle tulee omilta vanhemmilta, myös laulamisessa. Jos tämä mallioppiminen jää vähäiseksi tai kokonaan pois, seuraavat sukupolvet laulavat entistä vähemmän ja laulutaito voi jäädä kokonaan oppimatta. Toimintamallien periytyminen on tärkeää osa lapsen kehitystä. Lapsi tarkkaillee ympäristöä havainnoiden ja jäljitellen. Mallioppimiseen kuuluu samaistuminen myönteisesti koettuihin aikuisiin ja asioihin. Jo vauvamuskarissa on nähty tämän mallioppimisen merkitys vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kehittymisessä sekä lauluperinteen siirtymisessä.
Yhteisömusiikin näkökulma
Yksi yhteisömusiikin kantava näkökulma on kohdata kaikkia ihmisiä kokonaisvaltaisesti heidän musiikillisista taustoistaan riippumatta. Tämä yhteisömusiikin osallistava ja yhteisöllinen toimintaote tuottaa osallistujalleen onnistumisen kokemuksia ja rohkaisee heitä osallisuuteen. Yhteisömusiikillisessa toiminnassa ajatus kokoontuvan ryhmän yhdessä toteuttamasta musiikkimatkasta on tärkeämpi kuin tyylipuhtaaksi hiottu lopputulos. Vuorovaikutus osallistavassa musiikkihetkessä synnyttää yhteisöllisyyttä, jossa olennaista on jokaiselle tärkeä kokemus tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Seurakunnan musiikkityön merkitys yhteisöllisen ja osallistavan toiminnan mahdollistajana on suuri. Eri ikäisten seurakuntalaisten yhteinen virsien laulaminen on vahvaa sosiaalista vuorovaikutusta. Lapsen näkökulmasta tässä syntyy mallioppimisen kautta osaamista, joka tuottaa vahvoja tunnemuistoja läpi elämän. Lasten on tärkeä saada laulumallia vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Laulettaessa kristillinen kulttuuriperintö siirtyy sukupolvelta toiselle, ja näin musiikki toimii tärkeänä viestinä läpi elinkaaren. Näitä laulamisen mahdollisuuksia on tärkeä tarjota jo seurakunnan varhaismusiikkikasvatuksesta lähtien.
Kokemukseni yhteisöllisestä perhekerhomuskarista nojaa vahvasti yhteisömusiikin eetokseen. Jokaviikkoisessa kerhossa on läsnä eri-ikäisiä perheenjäseniä toteuttamassa yhteistä muskaria. Tilaisuuden pohjana on suunnitelman runko, jonka ympärille yhdessä rakennetaan kulloinenkin musiikkipolku, jonka toteutukseen voi ja saa jokainen vaikuttaa. Toteutunut muskarihetki on oikea ja täydellinen juuri toteutuneella tavalla.
Leikkilaulut siltana virteen
Seurakuntien vilkas ja monipuolinen lapsi- ja perhetoiminta antaa hienot mahdollisuudet altistaa lapsia jo varhain laulujen maailmaan. Kirkkomuskarimateriaali, Lasten virsikirja ja virsikirja ovat keskeisintä laulustoa seurakunnan perhetoiminnassa. Leikki on lapsen työtä ja laulutkin he oppivat parhaiten leikin kautta.
Ikätasonmukaisuus ja kaikulaulumetodi ovat avainasemassa taaperoiden lauluinnostuksen herättämisessä. Pieni lapsi on innokas ja avoin uusille asioille, kun ne tarjotaan lapsen ulottuville hänen ikätasonsa ja taitonsa huomioiden. Lapsen aidot ja vilpittömät laulukokemukset rohkaisevat myös vanhempia osallistumaan yhteisiin lauluhetkiin. Keskeistä näissä lauluhetkissä on laulujen selkeät ja yksinkertaiset rakenteet, riittävä toistoisuus ja aito kohtaaminen.
Tutkimukseni tuottaman palastelutekniikan avulla voidaan sovittaa leikkilaulu halutun virren pohjalta, virren melodisia ja rytmisiä aihioita mukaillen lapsen tarpeisiin, kielellinen taitotaso huomioiden. Keskeistä on laulun sisällöllinen toistoisuus sekä melodisesti että rytmisesti selkeä ulkoasu. Leikkilaulua laulaessaan pieni lapsi oppii virren melodiaa ja kasvaessaan hän on jo sisällä virressä. Kaikulaulutapa mahdollistaa kaikenikäisille laulun oppimisen myös ilman lukutaitoa.
Tutkimuksessa kehittämäni perhetoiminnan malli huomioi taaperoikäiset, jossa myös ylisukupolviset laulukokemukset voivat toteutua osana seurakunnan lapsityötä. Virsilaulun merkitystä vahvistavat laulukokemukset yhdessä eri sukupolvien kanssa ja positiiviset laulukokemukset jo varhaislapsuudessa kantavat tulevaisuuteen. Virsien pohjalta palastelutekniikalla syntyneet leikkilaulut luovat siltoja virsiin ja niiden oppimiseen jo ennen kouluikää.
Lopuksi
Kirkon merkitys virsikasvatuksen mahdollistajana ja tuottajana on keskeinen jo varhaismusiikkikasvatuksessa. Jokaisella lapsella on oikeus oppia laulamaan. Tässä kirkkomusiikin ammattilaisilla on keskeinen rooli. Tehtävämme on varmistaa, että myös tulevat sukupolvet saavat iloa, lohtua ja turvaa yhdessä ja yksittäin lauletuista virsistä.
Mirkkalea Konttila on MuM, musiikkipedagogi, yhteisömuusikko ja väitöskirjatutkija, joka työskentelee Pietarsaaren suomalaisessa seurakunnassa kanttorina.
Lähteet
Bandura, A. 1997. Self-efficacy. The exercise of control. 4. painos. Freeman.
Bartleet, Brydie-Leigh & Higgins 2018. The Oxford Handbook of Community Music. Oxford University Press.
Fredrikson, M. 1994. Spontaanit laulutoisinnot ja enkulturaatioprosessi. Jyväskylän yliopisto.
Lee, Steward & Clift 2018. Groups Singing and Quality of Life. The Oxford Handbook of Community Music. Teoksesta Bartleet, Brydie-Leigh & Higgins. Oxford University Press.
Kantonen & Karttunen 2021. Yhteisötaiteen etiikka. Tilaa toiselle, arvoa arvaamattomalle. Taideyliopisto.
Kilpeläinen, A-E. 2022. “Lintuemon siiven alla”. Kirkkotilassa toteutettava vauvamusiikkitoiminta Suomen ja Tanskan evankelisluterilaisessa kirkossa. Helsingin teologinen tiedekunta.
Kirkkohallituksen kehittämismateriaali Lapsi ja musiikki seurakunnassa avaa kirkon näkymiä lasten musiikkiin (Suomen evankelisluterilaisen kirkon julkaisuja 24, 2015).
Louhivuori, Paananen & Väkevä 2009. Musiikkikasvatus. Näkökulmia kasvatukseen, opetukseen ja tutkimukseen. Suomen musiikkikasvatusseura, FISME ry.
Niemelä, Siltala & Tamminen 2003. Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. WSOY.
Nivala & Ryynänen 2022. Sosiaalipedagogiikka. Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus.
Ruokonen, I. 2023. Varhaisiän musiikkikasvatuksella eväitä kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Teoksesta Musiikkikasvatus muutoksessa. Juntunen & Partti 2023. Taideyliopisto.