Lähteiltä. Kirjoituksia hymnologiasta ja liturgiikasta. Skrifter om hymnologi och liturgik. 2. vsk, nro 11.
Arto Vallivirta
Pohjoismaisen Leitourgia-verkoston kahdeskymmenes vuosikonferenssi järjestettiin 11.–14.11.2025 Ruotsissa Sundsvallissa, Härnösandin hiippakunnassa. Keskuspaikkana toimi Söråkers Herrgård, entinen hiippakuntakartano ja nykyinen konferenssikeskus ja hotelli. Teemana oli “Lived ecumenism in words, music and worship”, ja paikalle kokoontui runsaat neljäkymmentä liturgiikasta ja kirkkomusiikista innostunutta osallistujaa eri Pohjoismaista. Suomalaisia mukana oli kahdeksan.
Sundsvall tarjosi kiinnostavan ympäristön ekumeeniselle teemalle. Vuoden 1888 suurpalo määrittää yhä keskustan arkkitehtuuria: keskusta koostuu suurelta osin näyttävistä kivitaloista 1800–1900-lukujen vaihteesta. Junarata kulkee keskustan läpi. Kaupungin kirkollinen kenttä on poikkeuksellisen monimuotoinen. Luterilaisen seurakunnan ja Gustaf Adolf kyrkan ohella tutustuttiin Evangeliska Fosterlands-Stiftelsenin (EFS) herätyskristilliseen kirkkoon, Elimkyrkaniin, AV-teknisesti poikkeuksellisen hyvin varustettuun baptistiseurakunnan kirkkoon, ja Sundsvall Missionförsamlingin Betlehemkyrkaan. Ruotsissa useat vapaiden suuntien seurakunnat ovat liittyneet yhteen nimellä Equmeniakyrkan (Uniting Church in Sweden), joka syntyi vuonna 2011 metodistien, baptistien ja Missionsförbundet’n yhdistyessä. Osa kirkkokunnista Sundsvallissa, mm. katolinen seurakunta, on siirtynyt keskusta-alueelta monikulttuurisiin lähiöihin.
Sundsvallin luterilaisessa seurakunnassa on noin 16 000 jäsentä, kahdeksan pappia ja viisi muusikkoa, jotka ylläpitävät seitsemää eri kuoroa. Mielenkiintoinen ja tärkeä yksityiskohta on seurakunnan linjaus, jonka mukaan kirkossa ei saa periä pääsymaksuja edes ulkopuolisten konserttien yhteydessä, vaikka kirkkoa käytetään paljon monenlaisiin musiikkitilaisuuksiin. Ruotsissa useat luterilaiset seurakunnat, niin myös Sundsvall, ovat liittyneet yhteen laajemmiksi seurakuntayhtymämäisiksi Pastorat-kokonaisuuksiksi.
Konferenssin työskentely rakentui keynote-luentojen ja seminaariryhmien ympärille. Seminaariryhmien aiheina tänä vuonna olivat: Liturgical and church music education and training, Music and theology, Song and movement, Prophetic Liturgy and Vulnerability, Liturgical theology ja Rite and liturgy. Osallistuin itse liturgisen teologian ryhmään, jossa tarkastelimme erityisesti ortodoksista liturgian teologiaa ja valitsemiemme kirkkovuoden pyhien ajan teologiaa. Raamatunkohtien ja kollehtarukousten tutkimisen, sekä liturgisen käytännön kautta nousi esiin eskatologinen ”jo nyt – ei vielä” -dynamiikka.
Luentojen kirjo oli laaja. Emeritaprofessori Ninna Edgardh puhui liturgiasta koko luomakunnan yhteisenä olemisen tapana ja haastoi miettimään, mitä tarkoittaa rukoilla luomakunnan kanssa, ei vain sen puolesta. Oslon emeritapiispa Kari Veiteberg esitteli projektin, jossa sävelletään 52 uutta virttä kirkkovuoden jokaiselle sunnuntaille; mukana olivat säveltäjä Andreas Utnem ja virsirunoilija Ingrid Brækken Melve.
Luulajan hiippakunnan saamelaistyön pappi Samuel Hellgren käsitteli eteläsaamenkielisen raamatunkäännöksen teologisia kysymyksiä ja korosti saamelaisen liturgisen praksiksen tasavertaista asemaa, niin että kyse ei olisi pelkästä kivasta kuriositeetista. Vierailulla Härnösandin tuomiokirkossa piispa Teresia Boström kuvasi, miten virret ja kuorot ovat muokanneet Ruotsin kirkon jumalanpalveluselämän ja samalla koko kirkon identiteettiä. Nämä kehityskulut ovat monin osin rinnasteisia Suomen tilanteeseen. Pastori ja tutkija Elin Lockneus tarjosi katsauksen ”kirkonpenkkiteologiaan”, eli jumalanpalvelukseen osallistuvan näkökulmaan. Elin on tulossa myös Suomeen esitelmöimään ensi vuoden elokuussa Hymnologian ja liturgiikan seuran järjestämään konferenssiin.
Saamelaisteemat olivat Leitourgia-konferenssissa kaiken kaikkiaan vahvasti näkyvillä, mikä johtuu osittain varmasti siitä, että Ruotsissa Saamenmaa ulottuu selvästi Suomea etelämmäs. Esimerkiksi Härnösandin piispansauva on saamelaista käsityötä.
Konferenssin rytmiin kuuluivat myös rukoushetket, joista eri maat vastasivat vuorollaan. Sisältö niissä ei sinänsä ollut yllättävää, mutta virsien ja jumalanpalveluslaulujen kirjo avasi näkymiä eri maiden tyylillisiin eroihin. Erityinen huomio kohdistui norjalaisen Ingrid Brækken Melven runouteen: hän käyttää virttä teologisena taidemuotona tavalla, joka muistuttaa enemmän indiemusiikin parhaiden tekstintekijöiden ilmaisuvoimaa kuin perinteistä virsirunoutta. Luterilaisessa perinteessä virsi elää myös liturgisen käytön ulkopuolella, ja siellä Melven ilmaisu pääsee oikeuksiinsa. Esimerkkinä Festepsalme, jonka kolmas säkeistö tiivistää monelle tuttua arkista kokemusta juhlapäivän jälkeen:
Når morgendagen kommer, vel, vi har hatt verre før.
Guds barn er ikke bare dem som kun gjør det man bør.
Om skaperverket skjenker meg en nådens kaffekopp,
da stiger trøst og livsmot fram i denne slitne kropp.
(Ingrid B Melve 2025)
Näin ensimmäistäkin kertaa Leitourgiaan osallistuvana huomaa yhteispohjoismaisen verkoston voiman. Moni ajatus lähti liikkeelle, potentiaalista uudenlaista yhteistyötä syntyy, innostus kasvaa ja perspektiivi laajenee.
Seuraava Leitourgia-konferenssi järjestetään 3.–6.11.2026 Reykjavikissa. Vuonna 2027 järjestäjävuoro on Suomella. Konferenssiin kannattaa varata aikaa jo hyvissä ajoin: kyseessä on harvinainen mahdollisuus oppia, inspiroitua ja rakentaa pohjoismaista liturgista yhteistyötä käytännön tasolla.
Voit lukea lisää Leitourgia-verkostosta täältä.
Arto Vallivirta on pappi, systemaattis-filosofinen tarkastelija ja liturginen unelmoija, joka työskentelee jumalanpalveluselämän asiantuntijana Kirkkohallituksessa.
Kuvat: Arto Vallivirta