Lähteiltä. Kirjoituksia hymnologiasta ja liturgiikasta. Skrifter om hymnologi och liturgik. 2. vsk, nro 10.
Henri Järvinen
Kokemus Helluntailaisten maailmankonferenssista: THE SEND-tapahtuma jumalanpalvelustapahtumana
Kävelin Helsingin jäähalliin, jossa tuhannet ihmiset jo lauloivat kätensä kohotettuina. Aulassa nuoret ja aikuiset parveilivat innokkaina, mediapersoona Tuomas Enbusken kanssa vaihdoin aulassa pari sanaa ja päätteeksi hän totesi: ”no mutta nyt pitää mennä ylistämään”. Jäähallin areena oli rakennettu suuren konserttitapahtuman tavoin niin että keskellä oli korkea lava, katossa valtavat screenit. Ilmapiiri oli yhdistelmä messutapahtumaa, jäähallikonserttia ja karismaattista rukouskokousta.
Tapahtuman sivut raportoivat siitä seuraavasti: ”Kesäkuun 7. päivänä kutsuimme sukupolven kokoontumaan Helsingin jäähallille historialliseen päivään, joka on omistettu aktivoitumiselle, ylistykselle ja rukoukselle – uskoen, että se voi toimia kipinänä uudelle Jeesus-sukupolvelle.” Tapahtuma on suunnattu nuorille ja nuorille aikuisille. Teemana on lähettää heidät oman sukupolvensa keskelle julistamaan evankeliumia. Kohteena on siis toiset nuoret ja erityisesti sellaiset, jotka ovat kiinnostuneita uushenkisyyden maailmasta. ”How could they know?”, valotaulut kysyvät. Huomionarvoista on, että tapahtumassa nuoret puhuvat nuorille, vain pari vanhempaa aikuista käy lavalla.
Helluntailaisuuden synnystä lähtien jumalanpalvelus on ollut ennen kaikkea tapahtuma. Se ei ole samaan tapaan jatkumoa kuin vanhojen kirkkojen perinteissä vaan se tapahtuu tietyssä paikassa ja tiettynä aikana, ja samalla se tapahtuu osallistujien elämässä ja sydämessä. Tässä mielessä on mielenkiintoista, että jumalanpalvelus voi olla yhtä hyvin sunnuntaiaamuna tapahtuva kahden tunnin kokoontuminen kuin koko päivän tai jopa useita päiviä kestävä konferenssi. Helluntailainen jumalanpalvelusteologia tulkitsee sakramentaalisuutta pneumatologisesti: Jumala toimii vapaasti, ei rituaalisen toiston kautta, vaan Hengen välittömässä läsnäolossa koettujen tapahtumien kautta.
Helluntailaista jumalanpalvelusta on tutkittu perinteisen liturgiikan sijaan ennen kaikkea rituaalitutkimuksen näkökulmasta. Esimerkiksi Daniel E. Albrecht on hahmottanut sen jakautuvan viiteen pääosioon: kokoontumiseen ja hajaantumiseen, ylistykseen, saarnaan, alttarikutsuun sekä erilaisiin siirtymäriitteihin, kuten kasteeseen ja avioliiton siunaukseen. Jumalanpalvelus ilmentää jotakin, mikä rikkoo totuttujen liturgisten muotojen rajat: spontaanisuus, yhteisöllisyys ja Pyhän Hengen välitön läsnäolo punovat osallistujista yhden hengellisen ruumiin. Helluntailaisessa ja karismaattisessa jumalanpalveluksessa ei niinkään seurata valmista kaavaa, vaan kuunnellaan, mitä Pyhä Henki haluaa juuri tänään tehdä – ja kuitenkin sen sisällä rakentuu tietty, yhteisön kokemuksesta nouseva liturginen dramaturgia.
Haastattelemieni tapahtuman järjestäjien mukaan SEND-tapahtuma on yhden päivän mittainen kokonaisuus. He kuvaavat tapahtuman luonnetta ja rakennetta kolmen vaiheen kautta. Päivän aloittaa johdattelu, jossa on kevyempää ohjelmaa opetuksineen, videoineen, puheenvuoroineen ja välissä ylistysmusiikkia. Tämä alkuosa ei ole täysin selkeä vaan enemmän vapaamuotoinen kokoelma erilaista sisältöä. Toinen osio on opetus, jossa tulee sarja erilaisia saarnoja ja todistuspuheenvuoroja sekä lähetystyöhön kannustavia puheita. Tätäkin osaa rytmittää ylistysmusiikki. Päivän viimeinen tunti on järjestäjien mukaan omistettu Pyhälle Hengelle. Se on päivän huipentuma, jossa ylistys on huipussaan ja osallistujia kutsutaan ”alttarille” joka tässä tapauksessa tarkoittaa lähetystehtävän vastaanottamista omassa elämässään. Osallistujille on jaettu kengännauhoja, jotka symboloivat tätä tehtävää konkreettisesti.
Koko päivän ohjelma on mielenkiintoisesti paralleeli klassiselle läntiselle jumalanpalvelusjärjestykselle. Ensimmäinen osa päivää on selvästi johdantoa, toinen osio on sana kaikessa monimuotoisuudessaan ja viimeinen on ehtoolliseen selkeästi viittaava sakramentaalinen palvontaosio – vaikka konferenssissa ei ehtoollista vietettykään. Viimeisessä osiossa korostuvat liturgisesta perinteestä tutut elementit: Pyhän Hengen kutsuminen ja Kristuksen sovitustyön muistaminen rukouksissa (eli epikleesi ja anamneesi), sakramentaalinen kommuunio ylistyksen kautta sekä erityisesti tässä tapauksessa lähettäminen. Tilaisuus huipentui siihen, että osallistujia pyydettiin ottamaan kengät käsiinsä ja nostamaan ne ylös.
THE SEND-tapahtuma voidaan tulkita esimerkkinä siitä, kuinka helluntailais-karismaattinen jumalanpalvelusteologia muotoutuu postmodernin uskonnollisuuden kontekstissa. Vaikka tapahtuman muoto muistuttaa populaarikulttuurista ammentavaa tapahtumaa tai suurkonserttia, sen rakenteessa on havaittavissa klassisen liturgisen kaavan peruspiirteet: kokoontuminen, sanan kuuleminen ja sakramentaalinen osallisuus. Tämä viittaa siihen, että tapahtuma ei ole pelkästään hengellinen kokemus, vaan myös rituaalisesti jäsennelty yhteisöllinen performanssi, jossa perinteisen jumalanpalveluksen teologinen logiikka aktualisoituu uudessa muodossa. SEND edustaa näin pyrkimystä kontekstualisoida kristillinen jumalanpalvelus nuoren sukupolven kulttuurisiin koordinaatteihin – yhdistäen liturgisen jatkuvuuden ja karismaattisen pneumatologian dynaamisen läsnäolon.
Yhteenvetoa
Olen pohtinut helluntailais-karismaattista jumalanpalvelusta kolmiosaisessa kirjoituksessani. Tarkastelun perusteella voidaan todeta, että helluntailainen jumalanpalvelus edustaa kristillisen liturgisen tradition dynaamisinta ja kontekstuaalisinta muotoa. Sen teologia rakentuu pneumatologiselle perustalle, jossa Pyhä Henki toimii seurakunnan todellisena johtajana ja jumalanpalveluksen muoto on väline Hengen työn palveluksessa. Liturginen rakenne ei ole helluntailaisuudessa päämäärä sinänsä, vaan avoin tila, jossa Hengen johdatus, yhteisön osallistuminen ja sanan julistus kohtaavat. Tämä tekee helluntailaisesta jumalanpalveluksesta kokemuksellisen ja osallistavan teologisen tapahtuman, jossa yksilön ja yhteisön hengellisyys kietoutuvat toisiinsa. Jumalanpalvelus on tällöin ennen kaikkea kohtaamisen teologiaa – tila, jossa Jumalan läsnäolo ei ole rituaalisesti varmistettu, vaan odotuksen ja läsnäolon välityksellä todeksi tuleva.
SEND-tapahtuma konkretisoi tämän jumalanpalvelusteologian nykykulttuurisessa muodossa. Se osoittaa, kuinka karismaattinen spiritualiteetti kykenee muuntamaan perinteisen liturgisen logiikan postmodernin uskonnollisuuden ja samalla myös populaarikulttuurin kehyksiin. Tapahtuman dramaturgia toistaa klassisen jumalanpalveluksen kaaren, mutta sen teologinen ydin on Hengen välittömässä toiminnassa ja yhteisön osallistumisessa. Tässä mielessä SEND ei ole pelkkä uskonnollinen suurtapahtuma, vaan liturginen kokemus, jossa pyritään ilmaisemaan kirkon olemusta liikkeenä ja elävänä ruumiina. Helluntailainen jumalanpalvelus näyttäytyy näin jatkuvana prosessina, jossa liturginen perinne ja karismaattinen vapaus muodostavat jännitteen, joka synnyttää uutta teologista ja hengellistä luovuutta – kirkon elämää Hengen liikkeessä. Jumalanpalveluksen järjestys ei siis ole teologinen päämäärä itsessään, vaan väline, joka palvelee Hengen työtä ja yhteisön rakentumista.
Henri Järvinen on teologi ja pappi, joka toimii jumalanpalveluselämän ja spiritualiteetin kouluttajana Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikössä.
Kirjallisuutta
Ahonen, R. 2003 Karismaattinen ja evankelikaalinen hengellisyys. Teoksessa Häyrynen, S., Kotila, H. & Vatanen, O. (toim.) Spiritualiteetin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja.
Albrecht, D. E. 1999 Rites in the Spirit. A Ritual Approach to Pentecostal/Charismatic Spirituality. Sheffield, England: Sheffield Academic Press Ltd.
Hollenweger, W. J. 1997 Pentecostalism. Origins and Developments Worldwide. Peabody, Massachusetts, USA: Hendrickson Publishers, Inc.
Johansson, C. 2002 Pentecostal Worship. Teoksessa Bradshaw, P. (toim.) The New SCM Dictionary of Liturgy and Worship. London, UK: SCM Press
McGrath, A. 1999 Christian Spirituality. Malden, MA Oxford: Blackwell Publishers Ltd.
Rybarczyk, E. 2002 Spiritualities Old and New: Similarities between Eastern Orthodoxy & Classical Pentecostalism. PNEUMA: The Journal of the Pentecostal Studies. Vol 24. Number 1.